Haminan linnoitus

Ruotsi menetti Uudenkaupungin rauhassa kaakkoiset linnoituksensa niin Karjalan kannaksella kuin Baltiassakin. Tuore raja oli varustettava mahdollisimman nopeasti.

Ruotsin ritarisääty oli jo 1719 laatinut ennakoi­van mietinnön uusista puolustusjärjestelyistä ja vuoden 1721 valtionkomission linnoitusohjelmassa mainitaan Suomeen sijoitettava rajalinnoitus, Seuraavana vuonna suunnittelutehtävän sai hoitaakseen Ruotsin linnoituskonttorin päällikkö kenraali Axel von Löwen, joka kuului myös Uudenkaupungin rauhan rajanmäärityskomissioon. Päälinnoituksen paikaksi Löwen ehdotti Vehkalahtea. Vahva linnoitus tarvittiin valvomaan rannikon kulkureittejä ja yhteyksiä sisämaahan sekä turvaamaan uudelleen rakennettavan kaupungin väestöä ja kaupankäyntiä. Löwenin suunnitelman mukaan tuli rakentaa suuri kaupunkilinnoitus, jonka varustukset perustuisivat tuolloin Euroopassa parhaana pidettyyn bastionijärjestelmään.

Daniel Specklen linnoitusopin kirjasta "Architectura von Festungen" oli ilmestynyt Löwenin aikana juuri uusi painos. Siinä Speckle paranteli 1600-­luvun bastionijärjestelmää ja kuvaili myös tarkasti 1500-­luvun lopulla rakennettua Palmanovan linnoitusta. Pohjois­-Italiassa, lähellä Slovenian rajaa sijaitsevaa Palmanovan linnoituskaupunkia voikin pitää Haminan esikuvana.

Haminan symmetrisessä linnoitusmallissa ympyrä jaettiin neliöillä geometrisesti siten, että syntyi kahdeksankulmainen monikulmio. Päämuurin kulmista pistivät ulos valliulokkeet eli bastionit, joiden kyljille sijoitetut tykit suojasivat viereisiä bastioneja. Samaa kahdeksankulmaista perusmuotoa sovellettiin myös linnoituksen sisään jäävän kaupungin asemakaavaan, jossa keskusaukiota ympäröivät kehäkadut ja josta alkoivat ulospäin suuntautuvat sädekadut. Tällaisia tähtimäisiä linnoituksia, joiden sisällä on ympyräasemakaavan muotoinen kaupunki, on Euroopassa jäljellä enää kaksi: Hamina ja Palmanova.

Haminan tähtilinnoitus ehdittiin rakentaa Ruotsin vallan aikana muotoonsa, mutta rahoituksen niukkuuden takia vallit jäivät suhteellisen mataliksi, eikä niiden tueksi vielä rakennettu kivimuureja. Haminan linnoituskaupunki, joka oli saanut uuden nimen Fredrikshamn vuonna 1723 Ruotsin kuningas Fredrik I:n mukaan, sijoitettiin meren ja Kirkkojärven väliselle niemelle. Koska vallien sisäpuolelle haluttiin mahduttaa tarpeeksi suuri kaupunki ja varuskunta, linnoituksesta tuli sijaintipaikkaansa nähden liian suuri. Tästä syystä koillisesta, Kirkkojärven puolelta jätettiin pois kaksi bastionia ja ne korvattiin jyrkän rantapenkan päälle rakennetulla vallituksella. Linnoituksen seitsemäs bastioni, Keskusbastioni, rakennettiin vasta 1800-­luvun alussa.

Ruotsin ja Venäjän välisen Hattujen sodan (1741­-1743) syttyessä linnoituksen varustaminen oli vielä pahasti kesken. Omien joukkojen usko linnoituksen puolustusmahdollisuuksiin horjui ja kaupunki luovutettiin taistelutta venäläisille vuonna 1742. Ruotsalaiset sytyttivät kaupungin tuleen ja vetäytyivät länteen. Arviot kaupungin tuhoista eroavat suuresti ruotsalaisissa ja venäläisissä lähteissä, mutta varmaa on, että arvokkain osa linnoituksen sisäpuolisesta kaupungista joko tuhoutui tai ainakin vaurioitui pahoin. Väitteet kaupungin täydellisestä tuhosta ovat kuitenkin liioiteltuja.

Turun rauhassa 1743 Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi Kymijoen läntisimpään haaraan Ahvenkoskelle. Hamina jäi Venäjän puolelle ja se liitettiin osaksi niin sanottua Vanhaa Suomea. Rauha toi tullessaan paitsi uudet isännät, myös uudet tavat. Itse linnoituksen ja kaupungin rakenteeseen muutoksia ei juurikaan tullut, ja osittain tuhoutunutta kaupunkia alettiin rakentaa uudelleen. Myös Axel Löwenin linnoitussuunnitelma kelpasi venäläisille, sillä erotuksella, että rajalinnoituksen puolustussuunta kääntyi 180 astetta. 1770-­luvulla linnoituksen sisään jäävän siviilikaupungin ja linnoitusvallien väliselle alueelle rakennettiin useita uusia kivikasarmeja. Tällöin myös itse linnoitusta parannettiin pystyttämällä ensimmäiset kivimuurit.

Vuonna 1783 Hamina sai toimia neuvottelujen näyttämönä, kun serkukset, Ruotsin kuningas Kustaa III ja Venäjän keisarinna Katariina Suuri tapasivat. Neuvottelut pidettiin silloisessa kaupungin majoitustalossa eli nykyisessä Haminan kaupunginmuseossa. Tapahtuma ei kuitenkaan estänyt revanssihenkistä Kustaata hyökkäämästä viisi vuotta myöhemmin Kymijoen ylitse Venäjälle menetetylle alueelle. Tässä yhteydessä hän yritti laivastoineen vallata kahdestikin Haminan, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tulokseton Kustaan sota päättyi Värälän rauhaan 1790. Sodan seurauksena Venäjä alkoi rakentaa Kaakkois-Suomeen mittavaa linnoitusketjua, joka ulottui Ruotsinsalmesta Savonlinnaan. Linnoituskomission päämaja sijoittui Viipuriin, mutta sen johtaja, kenraali, sittemmin generalissimus Aleksandr Suvorov asui vuosina 1791­-1792 myös Haminassa. Tässä yhteydessä myös Haminan linnoitusta kehitettiin merkittävästi.

Suvorovin lähtiessä Haminasta syksyllä 1792 hänen työtään jatkoi kenraali Jan Peter van Suchtelen, jonka johdolla rakennettiin myös nykyinen Kyminlinna. Haminassa van Suchtelen vahvisti linnoituksen Kirkkojärven puoleista rintamaosuutta korvaamalla vallituksen suurella Keskusbastionilla ja rakentamalla sen kummallekin puolen kaponieerit sekä vielä päälinnoituksen pohjoispuolelle etuvartiona toimivan nuolilinnakkeen. Kaponieerit edustivat meillä uudenlaista puolustusajattelua, jossa tykistön pääpaino sijoitettiin bastionien sijaan vallihautaan rakennettuihin erillisiin tykkiasemiin. Nykyisin tapahtuma­ areenana toimiva Keskusbastioni oli ennen muuta varikko, johon sijoittui 58 pomminkestävää holvia eli kasemattia. Kasemattien päälle varattiin ampuma­asemat vain kiväärimiehille.

Vuoteen 1808 mennessä Haminan tähtilinnoitus oli käytännössä valmis. 1800­-luvulla linnoitusta ympäröi ns. linnoitusesplanadi, noin 240 metriä leveä rakentamaton alue, joka oli lisäksi tasattu niin, ettei viholliselle jäänyt minkäänlaista tulisuojaa. Linnoitukseen johti kolme pääporttia. Suuri rantatie kulki Lappeenrannan ja Viipurin porttien kautta. Nykyisen Maariankadun varrella sijaitsi kolmas portti, jonka kautta kuljettiin satamaan.

Suomen sota (1808­-1809) muutti jälleen Haminan sotilaspoliittista asemaa. Venäjä valloitti koko Suomen Tornionjokilaaksoa myöten. Sodan päättänyt rauha solmittiin Haminassa 1809, ja koko maa liitettiin Venäjään yli sadaksi vuodeksi.

Haminan linnoitustöitä jatkettiin aina vuoteen 1811 asti. Sotatekniikan kehityttyä Haminan tähtilinnoituksen kaltaiset puolustusjärjestelmät alkoivat kuitenkin vähitellen menettää merkitystään, ja vuonna 1835 linnoitus siirrettiin "toiseen luokkaan" ja luovutettiin kaupungille. Ylläpitovelvoitteen mukaisesti linnoitusta oli huollettava eikä mitään saanut purkaa.

Viimeisen kerran linnoitusta tarvittiin sotilaallisesti Oolannin sodan aikana 1855, jolloin käytiin tulitaistelu Englannin laivaston kanssa. Vasta vuonna 1878 kaupungille myönnettiin lopulliset oikeudet koko linnoituksen alueeseen. Tämän jälkeen Haminan linnoitus sai rapautua aina 1900-­luvun jälkipuoliskolle asti, kunnes se entisöitiin Museoviraston, Haminan kaupungin, oikeusministeriön ja puolustusministeriön yhteistyönä, vuosikymmenien projektina lähes alkuperäisen kaltaiseksi.

Hamina säilyi myös Iinnoitusaikakauden jälkeen sotilaskaupunkina. Venäläisen varuskunnan ohella kaupungissa toimi vuosina 1819-­1903 Haminan kadettikoulu. Koulu oli tarkoitettu suomalaisten säätyläisten lahjakkaille pojille, jotka saattoivat aloittaa opinnot alkeiskoulussa jo 8­-12 vuoden iässä. Varsinaiseen kadettikouluun hyväksyttiin vuosittain noin 40 oppilasta. Ikäraja oli tällöin 12­-18 vuotta. Opetuskielinä olivat venäjä ja ruotsi.

Kuri oli kova, ja vain kaksi kolmesta aloittaneesta suoritti loppututkinnon. Valmistuneet sijoittuivat joko Venäjän armeijaan tai siviilielämän avaintehtäviin. Monet käyttivät oikeuttaan jatkaa opintoja yliopistossa ilman erillistä pääsytutkintoa. Kadettikoulun arvostus tsaarin silmissä oli erityisen korkea, mitä kuvaa sekin, että turkinnon suorittaneista 960:stä kadeteista 181 päätyi urallaan kenraaliksi, Haminassa on edelleen Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut varuskunta, vaikka se onkin aikojen saatossa pienentynyt ja siirtynyt pääosin vallien ulkopuolelle. Sotilaskaupunkina Hamina tunnetaan nykyisin ennen muuta Reserviupseerikoulustaan.
Lähteet

Teksti kirjasta Tähtilinnoituksen talot – Elämää historiallisessa Haminassa: Janne Asplund, Teiju Autio, Ilkka Kaskinen ja Matti Parpola
Kuva 1: kenraali Axel von Löwen, Wikimedia Commons
Kuva 2: Haminan linnoitussuunnitelma 1722, Krigsarkivet Stockholm
Kuva 3: kenraali Aleksandr Suvorov, Public Domain
Kuva 4: Haminan kadettikoulun päärakennus, Haminan kaupunginmuseo

Tähtimäinen linnoitus

Haminan symmetrisessä linnoitusmallissa ympyrä jaettiin neliöillä geometrisesti siten, että syntyi kahdeksankulmainen monikulmio.

Tällaisia tähtimäisiä linnoituksia, joiden sisällä on ympyräasemakaavan muotoinen kaupunki, on Euroopassa jäljellä enää kaksi: Hamina ja Palmanova.

Historia elää Haminassa

© 2023 haminanmuseokatu.fi. All rights reserved.